ovat kehittyneet jo valtavasti. ne muistuttavat ikiliikkujia. Anselmin uusi emäntä Hanna totesikin hyvin osuvasti 'kuinka niistä pienistä virtapiireistä saa virran kytkettyä pois'? Siinäpä sitä pohtimista pentujen uusiin koteihin;)
 |
| Anstiina ja teeri |
Syy miksi moisia pohdin, löytyy yllä olevasta kuvasta. Pentujen ensimmäinen kosketus tuoreen riistan kanssa ja koko pieni turbolauma oli sekaisin! Siis kirjaimellisesti sekaisin. Pennut kiihtyivät 'nollasta sataan' sellaisella vauhdilla, että oikein hirvitti. Ja tovin kesti ennenkuin tilanne normalisoitui ja kaikki rauhoittuivat.
 |
| Amalia saaliin kimpussa |
Maltti on valttia näiden riiviöiden koulutuksessa ja arkipäivässä niiden kanssa. Riistavietti on tallella eikä sitä nyt todistetusti paljoa tarvitse esiin houkutella. Omistajan on osattava rauhoittaa koiransa sekä itsensä. Hiljaa hyvä tulee;)
 |
| Aaronin aarre |
Parasta tämän porukan seuraamisessa on nähdä se spanielimainen viuhka takalistossa, joka vatkaa niin vietävästi jo pelkästä ihmisen näkemisestä. Liikuttavaa suorastaan kuinka pieni koira voi innostua ihmisestä...ja yleensä kaikesta liikkuvasta;)
Reippaasti ne suhtautuvat uusiin ihmisiin, lapsiin sekä aikuisiin. Uudet paikat ja äänet ovat jännittäviä mutta reippaasti ne suuntaavat nokat kohti uusia tilanteita. Pentue on tosi tasainen, ja tässä vaiheessa on vielä melko vaikea huomata niistä suuria luonne-eroja. Sosiaalisia ja ennakkoluulottomia veitikoita kaikki!
 |
| Sekunnin päästä linnulla oli jo 11 jakajaa... |
Haikeus alkaa jo vallata mielen. Keskiviikkona lähtee ensimmäinen pentu suureen ja ihmeelliseen maailmaan. Perjantaina seuraavat kolme muuta...pikku hiljaa poppoo vähenee. Kaikki menevät hyviin ja huolehtiviin koteihin ja taatusti ne paikkansa löytävät;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti